#lähiöfest2017, 25/9–1/10, Helsinki

Pazilaiti Simayijiang

  • 5.7.2017


”En ole suomalainen mutta olen helsinkiläinen.”

Vuosaaressa asuva Pazilaiti Simayijiang haluaa vaikuttaa Helsingin kaupunkisuunnitteluun ja kouluelämän yhdenvertaisuuteen. Edessä on kuitenkin suurempi tehtävä: uiguurien ihmisoikeuksien parantaminen.

Yhteishaun nettilomaketta pystyi täydentämään enää muutaman minuutin ajan, kun Pazilaiti Simayijiang päätti avata täyttämänsä lomakkeen ja ottaa valinnoista pois oppilaitokset, jotka eivät ole Helsingissä. Rovaniemen oikeustieteellinen? Ei, sinne hän ei halua.

”Olen kasvattanut mun oman identiteetin Helsingissä”, Passuksi kutsuttava nuori nainen sanoo. 
”En ole suomalainen mutta olen helsinkiläinen.

“Mun on helpompi hengittää Helsingissä kuin jossain muualla päin Suomea.”

Tämä on miettimisen arvoinen ajatus: kaupungin henkiset rajat voivat olla laveammat kuin kansallisvaltion. Helsinki on Suomessa, mutta se saattaa silti kattaa asukkaidensa mielissä Suomea avaramman tilan. Täällä on helpompi hengittää. Se on kaunis kehu kotikaupungille.

Pazilaiti on nuori, jota voisi kutsua vaikka nimellä järjestöaktiivi. Hän toimii Suomen Lukiolaisten Liitossa (SLL) ja oli kevään kuntavaaleissa Feministisen puolueen ehdokkaana Helsingissä.

SLL:n takia hän on matkustanut ympäri Suomea, ”Kouvolassakin olen ollut kaksi kertaa”. Mutta Helsinki on ainoa paikka, jossa tuntee olevansa kotona.

Pazilaiti asuu neljän pikkusisaruksensa ja vanhempiensa kanssa Vuosaaressa. Kaupunki ympärillä on tuttu, kaduilla on kotoisaa. Hyvät ystävät asuvat kommuunissa Töölössä, sinne voi ilmaantua milloin vain ja jäädä lojumaan.

”Suhde Helsinkiin on kasvanut pikkuhiljaa. Musta olisi tullut erilainen tyyppi, jos olisin kasvanut jossain muualla. Haluan asua opiskeluajankin täällä. Tavallaan haluan säilyttää uskollisuuden tälle kaupungille. Kun sukkuloin Helsingissä, löydän aina seuraa.”

Kevään hän vietti Kaisaniemen kirjastossa lukemassa oikeustieteellisen pääsykokeisiin. Tavoite tulevaisuudelle on selkeä: ihmisoikeusjuristi. Sellainen, jolla on oikeasti vaikutusvaltaa ja välineitä taistella vääryyksiä vastaan.

Passu on 18-vuotias. Hän näyttää puhelimestaan ylioppilasjuhlamekkonsa kuvaa. Se on kaunis ja kirjava uiguureille tyypillistä kuosia oleva mekko. Ylioppilasjuhlat piti viettää ilman sukulaisia. Olot Itä-Turkestanissa ovat kiristyneet, eikä perhe ei saa heihin yhteyttä.

”Ajattelen sitä yllättävän paljon.”
 Ajatuksissa sekoittuvat huoli ja voimattomuuden tunne.

”Kiinassa meidän sukulaiset kohtaavat kauheaa paskaa. Muutamat ovat joutuneet vankilaan. Siellä on kriisi päällä. On voimaton olo: pitäisi tehdä jotain, mutta minulla ei ole työkaluja tehdä mitään. Mä oon jumalauta 18-vuotias, mitä mä voin tehdä?”

Itä-Turkestan eli uiguurien autonominen alue on Kiinan länsilaidalla sijaitseva alue, Xinjiangin maakunta. Vajaa puolet alueen 23 miljoonasta asukkaasta on uiguureja, jotka poikkeavat kieleltään ja kulttuuriltaan Kiinan valtaväestöstä. Monet uiguurit ovat muslimeja. 
Passu oli 7-vuotias, kun perhe muutti Suomeen.


”Viime aikoina mulle on tullut tarve korostaa omaa kansallisuutta. Se on vähän outo kokemus, mutta en nyt muutakaan voi.”

Passu on kertonut kavereilleen, miltä tuntuu, kun omiin läheisiin ei saa tai ei uskalla ottaa yhteyttä, etteivät he joudu vaikeuksiin.

”Suomen lukiolaisten liiton piirihallituksen tyypit on mun parhaimpia ystäviä, ja olen sanonut heille, että jos vaikutan poissaolevalta, se johtuu tästä tilanteesta, jossa mun sukulaiset ja perheen tutut ovat.”

Synnyinseudun poliittinen tilanne on pääsyy siihen, että lukion päättänyt nuori nainen päätyi hakemaan oikeustieteelliseen. 
Kun lukeminen jossain vaiheessa tympäisi, Passun ystävä sanoi, että nyt ei saa lopettaa lukemista. Sillä on tarkoitus. ”Tajuuksä, että nyt on sauma tehdä jotain, se sanoi. Sä valmistut, alat tekemään ihmisoikeustyötä. Sitten sulla on ne työkalut, joita tarvitset ja pystyt käyttämään.”

Kaveri on oikeassa, Passu sanoo. Nyt pitää jaksaa lukea, sillä se voi auttaa jatkossa muita. 
”Se on mun tehtävä.”

Pazilaiti Simayijiangia ärsyttää, että kaupungin asioista päättävät yhdentyyppiset ihmiset, vaikka kaupunki koostuu niin monenlaisista ihmisistä. Hän itse haluaa mukaan vaikuttamaan.

”Täällä tehdään tosi monien erilaisten ihmisten elämään vaikuttavia päätöksiä, mutta päätöksistä vastaavat yhdentyyppiset ihmiset.”

Valkoiset, keski-ikäiset ihmiset päättävät esimerkiksi monikulttuurisen nuoren ihmisen kaupungista.
 ”Puhutaan osallistamisesta ja sitten heitetään joku linkki: ota kantaa täällä. No jee, varmaan otan. ”

Vaikuttamisen mahdollisuuksia on paljon mutta vaikuttamista ei ole tehty helpoksi ja ymmärrettäväksi, Passu sanoo. Hän toivoo, että kaupungin luottamustoimiin valittaisiin enemmän nuoria. Hänestä tuntuu, että keski-ikäiset poliitikot ovat tottuneet tekemään politiikkaa yhdellä tavalla, eikä politiikka ole kehittynyt yhteiskunnan mukana. ”Tää ärsyttää mua.”

Hänestä vaalityö oli ”siistiä”: sai tavata hirveän määrän ihmisiä, jutella kaduilla vastaantulijoiden kanssa ja kuulla yllättäviltä tyypeiltä, että hei mä äänestin sua. Feministinen puolue tuntuu hänestä heti ”kodilta”. Politiikan lähtökohtia ovat esimerkiksi syrjimättömyys ja ihmisoikeudet. Framilla ovat lasten, nuorten ja vanhusten asiat.

18-vuotias Pazilaiti Simayijiang on nyt Helsingin kaupungin nuorisojaoston varajäsen. Hän haaveilee esimerkiksi siitä, että nuoria osallistettaisiin kunnolla kaupunkisuunnittelussa ja kouluissa otettaisiin yhdenvertaisuus vakavasti. Hyvä suhde kotikaupunkiin vahvistaa halua vaikuttaa koko ympäröivään maailmaan.

”Helsingissä tiedän mun määränpään.”

Mitä toivot, että Lähiöfest saisi aikaan?

“Rakastan näitä tällaisia tapahtumia, joita Helsingissä nykyään on. Tämä on uusi tapa luoda kotiseutu-uskollisuutta ja fiilistellä yhteistä kaupunkia. Helsinki on ainoa kotiseutu, mikä minulla on, tämä on mun koti. Minusta Helsinkia kannattaa juhlia.”

“Tää on kaunis kaupunki, varsinkin aamuseiskalta keväällä tai syksyllä, on kostea ilma, kaduilla ei ole juuri ihmisiä, keskustassakin kuulee linnut, yksittäiset autot menee ohi, spåra kolisee, tuntuu, että yön aikana joku on käyny puhdistamassa ilman…”

Teksti: Reetta Räty

 

FB Pazilaiti Simayijiang

 

  • Vuosaari on Helsingin suurin kaupunginosa, ja se kasvaa koko ajan. Asukkaita on nyt yli 38 000, suunnilleen saman verran kuin Kajaanissa.
  • Vuosaaren peruspiiri jakaantuu eri alueisiin: Keski-Vuosaari, Kallahti, Meri-Rastila, Rastila, Aurinkolahti, Uutela, Niinisaari, Nordsjön kartano ja Mustavuori. Asutus painottuu viiteen ensin mainittuun.
  • Varsinkin Aurinkolahden alue on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana voimakkaasti. Se oli aiemmin nimeltään Mustalahti.
  • Vuosaaren itäosassa oleva Helsingin rahtilaivasatama, Vuosaaren satama, otettiin käyttöön vuonna 2008.
  • Vuosaaren väestö on nuorempaa kuin Helsingissä keskimäärin.
  • Vuosaaressa on laaja etninen ja sosioekonominen kirjo ja keskenään hyvin erilaisia asuinalueita: vauras Aurinkolahti, etnisesti kirjavimmat Rastila ja Kallahti, omakotitaloalueita, vuokra-asuntoja, rivitaloja.