Lähiöfest käynnisti keväällä 2019 Kaupunkioppi – City Learning -kokeilun, jossa kehitetään yhdessä koulujen ja yhteistyökumppaneiden kanssa, miten kaupungista voisi oppia kouluissa, ja mitä kaupunkien asiantuntijat voisivat oppia kouluilta.

Kaupunkioppi – CityLearning -kokeilu tehtiin vuonna 2019 kahdessa osassa: keväällä kouluissa pidettiin ilmiöpohjaiset Juniori Pormestari -työpajat, ja syksyllä järjestettiin eri kumppaneiden kanssa oppimiskokemuksia kaupunkitilassa. Tämä juttu on osa blogisarjaa, jossa kerrotaan kevään Juniori Pormestari -työpajoista.

Omia ideoita ja kädenjälkiä koululaisten elinympäristössä

Värikkyys ja vehreys korostuivat koululaisten kaupunki-ilmeen suunnitelmissa. 

Arkkitehtuurimuseon rakennusperintöosasto esitteli kuvakollaaseja erilaisista rakennustyyleistä Riihimäellä Juniori Pormestari -työpajassa, ja se johdatti Peltosaaren koulun oppilaat keskusteluun omien toiveiden asuinalueesta. Samalla asuinalueella voisi olla kerrostaloja ja omakotitaloja, kuten myös sekä pysyviä että väliaikaisia rakennelmia. Mietittiin, keitä varten rakennuksia varsinaisesti tehdään, ja oppilaat päätyivät siihen, että koirille, lapsille ja aikuisille.

Koululaisista oli tärkeää, että asuinrakennuksissa saa pitää eläimiä ja kasvattaa kasveja, ja että kaikilla olisi niissä yhtä kivaa.

Katutaiteen ammattilaisen, Jesse Pasasen pisteellä koululaiset saivat tietoa graffitien ja katumaalausten tekemisestä. Pasanen kertoi, miten hän omana kouluaikanaan kyllästyi harmaaseen tunneliin, ja päätti tehdä koulureittinsä hauskemmaksi katutaiteella. Pasanen selvitti luvat ja hankki maalit katutaiteelle sekä sai hankkeelleen yhteistyökumppaneita. Sittemmin hän on laajentanut repertuaariaan tunneleista muraaleihin kerrostalojen seinillä ja esimerkiksi sähkökaappien maalaamiseen. 

Pasanen pyysi oppilaita miettimään, millainen hyvä katutaidekaupunginosa olisi heidän mielestään. Espoon Mainingin koulussa oppilaat olivat nähneet graffiteja hylätyissä purkutaloissa ja ideoivat, että katutaiteella saisi lisää väriä koulumatkan varrelle. Katutaiteen luvanvaraisuus mietitytti oppilaita, sillä ilmiöllä on vielä arveluttava maine. Pasanen kertoi, että hänen kokemuksensa mukaan luvan saaminen Vantaan kaupungilta on helppoa. Espoon kaupungin lupakäytännöistä ei tosin saatu varmuutta siinä vaiheessa. 

Katutaide saa reaktioita aikaan

Katutaide ei jättänyt kylmäksi Espoon Tiistilän koulun oppilaita, sillä jotkut kokivat koulumatkansa varrella olevat graffitikirjoitukset myös ärsyttävinä. Päädyttiin siihen, että katutaidetta on monenlaista, ja se ei voi miellyttää kaikkia. Pasanen antoi koululaisille tehtäväksi suunnitella oman kuvituksen mahdollista sähkökaappia varten. Oppilaiden piirroksissa näkyi vaikutteita vaikkapa pelimaailmasta. Erään oppilaan piirroksessa luki ”All idiot”, joka oli tuttu teksti tietokonepelistä. Kun pohdittiin, miten sanoma vaikuttaisi ohikulkijoihin, tuli arvioksi, että ainakin teksti aiheuttaisi reagointia. ”Voisi tehdä kaikkein rumimman sähkökaapin”, oppilaat visioivat. Pasanen totesikin, että parasta katutaiteilijalle on, kun saa yleisöltä palautetta.

Reaktioista huolimatta koululaiset innostuivat mahdollisuudesta vaikuttaa kuvilla omaan elinympäristöönsä. Kauniaisten Mäntymäen koululaiset kertoivat, että alueella on jo tehty katutaidejuttuja, ja oman kodin lähellä on kuvia ihmisistä tunnelissa.

”Joistain kuvista on iloakin – kaikenlaista jälkeä kaupunkiin mahtuu”, tuumivat oppilaat Kauniaisissa.

”Nämä pitäisi päästä tekemään oikeasti kadulle”, innostuivat oppilaat Kauniaisissa suunnitellessa omia kuviaan A4-paperille.

Julkinen taide tekee vaikutuksen

Katutaide on Juniori Pormestareiden päätöksissä esillä myös edullisuutensa vuoksi. Riihimäen Peltosaaren koulun oppilaiden mielestä katutaide oli tapa saada nopeasti näkyvää muutosta aikaan. Riihimäellä innostuttiin myös patsaista, ja mietittiin voisiko paikallisen Lasinpuhaltajan patsaan tulkita vaikkapa käsipalloilijan patsaaksi kaupungissa suositun urheilulajin mukaan. 

Koululaiset halusivat satsata patsaiden toteutukseen Riihimäellä, sillä patsaissa on jotain vetoa heidän mielestään. Ehdotuksissa tuli esille myös patsas oman koulun muistolle. Visuaalisuus oli arvossaan myös Kauniaisten Mäntymäen koululaisten päätöksissä, jotka totesivat, että kaupunki tarvitsee ”komeita juttuja”.

Väriä ja luontoa lähimaisemaan

Värikkyys ja vehreys tai niiden puute tuli ilmi monien ryhmien toiveissa Juniori Pormestari -työpajoissa. Riihimäen Peltosaaren koulun oppilaat peräsivät kaupunkisuunnittelua selvittämään, onko uuden koulureitin varrella mustaa asvalttia vai värejä. Ehdotuksien joukossa oli jopa sateenkaarenvärinen suojatie. Arkkitehtuurimuseon infopisteellä Riihimäen Peltosaaren koulun oppilaiden tekemissä kuvakollaaseissa panostettiin väriajatteluun, sillä värit ja luonto olivat koululaisten mielestä hyvää kaupunkisuunnittelua. 

Riihimäellä kerrostalon seinään ehdotettiin vihermaisemaa. Myös vesistön puute kirvoitti Riihimäen koululaisten keskuudesta ehdotuksen tekojärven rakentamisesta alueelle. Koululaisista oli tärkeää, että kaupunki ei ole tylsä vaan monipuolinen ilmeeltään.

“Kun suunnitellaan kokonaisuus hyvin, niin kaikki menee hyvin ja kaikki ovat samaa mieltä.”

”Kun aluetta kehittää monelta kantilta, se hyödyttää aluetta”, totesivat Espoon Tiistilän koulun oppilaat optimistisesti.

Teksti: Maarit Piippo

Kuva: Ramon Maronier / Urban Practice

Kaupunkioppi – City Learning on Urban Practice Oy:n tuotantoa, ja se käynnistettiin osana Lähiöfest2019-ohjelmaa. Kiinnostunut kuulemaan lisää? Ota yhteyttä: kaupunkioppi(at)lahiofest.fi